Kaalilaatikkoa ja rakkautta

Huh, maalausurakka on ohi. Siihen (=yhteen huoneeseen) meni kaksi kokonaista päivää, mutta lopputulos on erittäin hyvä. Eilen illalla olin kuitenkin projektista niin väsynyt, etten jaksanut taiteilla lupaamiani kaalikääryleitä, vaan tein ihan ronskisti kaalilaatikkoa. Minua hieman pelotti lopputulos, sillä nälästä ja väsymyksestä johtuen en jaksanut paneutua ruoanlaittoon yhtä keskittyneesti kuin normaalisti.

Mielestäni kaikissa ruoissa on yksi erittäin perustavanlaatuinen ja mystinen ingredientti; ripaus rakkautta. Ainakin omista keitoksistani maistan sen, onko ne tehty rakkaudella vai kauhealla kiireellä ja ilman ajatusta. Onneksi rakastan ruoanlaittoa ja kaikkea siihen liittyvää (kaupassa käyntiä, mitä tänään syötäisiin -pohdintaa, keittokirjoja etc.), joten ruokani on vain hyvin harvoin tehty kiireellä vatsaa täyttämään.

Kaalilaatikon sijaan laitan loppupiristykseksi kuvan raparpereista ja tulevasta omenasadosta mökillä. Helteistä loppuviikkoa kaikille!

Ruusuletut

Innostuin Sillä sipuli-blogissa kokeilluista ruusuohukaisista, ja kun mökin nurkalla oli juuri sopivasti kukkimistaan lopetteleva ruusu, raaskin ottaa muutaman terälehden kotiin mukaan. Koska olin lukaissut reseptin vain kursorisesti, en tajunnut kerätä terälehtiä kuin n. desin.
Siispä letuissa maistui hienostunut ruusun aromi ainoastaan erinomaisen mielikuvituksen avulla, tai avoni sanoin; "Ei näissä onneksi maistu mikään ruusu". Muuten toteutin letut lähes Hyppysellisen tavoin, paitsi että korvasin 1/3 jauhoista kauraleseillä. Se toimi yllättävän hyvin.


Lopulta letut syötiin hyvällä mielihalulla tuoreiden punaviinimarjojen ja tomusokerin kanssa.

Huomenna tarkoitus olisi valmistaa kaalikääryleitä ja kaalilaatikkoa, kunhan työhuoneen maalauskiireiltä keittiöön ehdin.

Etelän auringon alla

Olen viettänyt kesälomaa ihanan aurinkoisissa merkeissä (l. muualla kuin Suomessa...). Matkailun ainoa huono puoli on, että turhaudun yleensä jo muutamassa päivässä ravintolaruokaan ja odotan kotikeittiöön pääsyä, sillä eri maiden ruokakulttuureista saa valtavasti uusia vaikutteita ja inspiraatiota. Lähiaikoina aion kokeilla eräässä ravintolassa syömääni taivaallisen hyvää fenkolirisottoa.

Tällä kertaa valmistin kotiinpaluun kunniaksi perinteisen suomalaista jälkkäriä - raparperi-kaurapaistosta:

- raparperia 0,5 dl
- kanelia 2 rkl
- voita 50 g
- sokeria 1 dl
- kauraleseitä 1 dl
- kaurahiutaleita 2 dl

Levitä raparperipalat uunivuokaan ja ripottele kaneli niiden päälle. Sulata voi ja sekoita siihen sokeri sekä kauraleseet ja -hiutaleet. Levitä seos uunivuokaan raparperipalojen päälle. Paista uunissa 200 °C:ssa noin 30 minuuttia. Nauti vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.















Seuraavien viikkojen aikana postaukseni muuttuvat raparperipainotteisista viinimarja- ja (etenkin) omenapainotteisiksi, sillä mökillämme on tulossa aivan valtava omenasato. Toivottavasti metsistä löytyy tänä syksynä hyvin myös mustikoita ja kantarelleja.