perjantai 23. maaliskuuta 2012

Sinisimpukat chili-kookosliemessä

Hieman tärähtänyt kuva, koska olin niin täpinöissä ja nälissäni.
Nyt on r-kuukausi eli hyvä aika syödä simpukoita. Tämän huomaa myös siitä, että kaupoissa on niitä aika hyvin tarjolla. Kuvista löytyvät yksilöt oli pyydetty Tanskassa ja uskaltauduin ostamaan ne ystäväni kanssa mökkipaikkakuntamme pienestä kaupasta. Riskinotto osoittautui kannattavaksi, sillä kyseiset simpukat menevät top 3 -listalle kaikista syömistäni simpukoista. 

Liemeen otimme inspiraation Glorian Ruoka & Viini -lehden jostakin melko äskettäin julkaistusta numerosta, mutta en tarkkaan muista miltä kuukaudelta. Siinä oli valmistettu herkullisen kuuloista äyriäis-kalakeittoa kookosliemeen. Nyt emme kuitenkaan kaivanneet niin ruokaisaa annosta, vaan enemmänkin herkuttelulounaan.

Chili-kookosliemi sinisimpukoille:

- oliiviöljyä
- 2-3 kynttä valkosipulia
- 1 punainen chilipalko (siemenineen)
- 2-3 shalottisipulia 
- 1,5 dl valkoviiniä 
- purkki kookoskermaa 
- suolaa/soijaa
- 1/2 -1 ruukku korianteria.

Kuullota sipulit ja chili öljyssä. Lisää valkoviini ja anna kiehua hetki. Lisää vielä kookoskerma ja suola, ja anna liemen hautua rauhassa sen aikaa kun tsekkaat* ja putsaat simpukat. Heitä simpukat kiehuvaan liemeen kattilaan, laita kansi päälle ja hauduta muutama minuutti, kunnes ne aukeavat. Liemen ei tarvitse peittää simpukoita, vaan simpukat höyrystyvät kypsiksi. Älä keitä liian pitkään, etteivät simpukat sitkisty.

Tarjoile runsaan silputun korianterin ja vaikka tuoreen leivän kanssa. Lasiin sopii hyvin liemessäkin käytetty viini.



* Kopauta auki olevia simpukoita ja heitä pois ne, jotka eivät sulkeudu.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Talvinen Mustion linna

 
Juhliaksemme synttäreitäni mieheni oli tänäkin vuonna järjestänyt yllätysohjelmaa. Eräänä tammikuisena perjantai-iltana arvuuttelin siis autossa Turun moottoritiellä, minne olimme matkalla. Edellisenä vuonna illastimme ja yövyimme Fiskarsin Wärdshusissa (joka muuten oli kaikin puolin mainio, myös talviaikaan), joten ainakin sen pystyin jättämään pois laskuista. Turussa tietenkin olisi ravintoloita vaikka mihin lähtöön, mutten uskonut että reissua olisi suunniteltu aivan niin pitkälle. Lohjalle käännyttyämme mielessä kävi Mustion linna. Ja sinne päädyimmekin.

Tämä oli minulle ensimmäinen vierailu linnan alueella (itse linna eli museo on talvella kiinni), mutta pidin paikasta niin paljon, että varmasti tulee mentyä myös kesällä. Illallisen nautimme Linnankrouvin takan ääressä. Päivä olikin niin hyisen kylmä, että arvostin suuresti myös huoneessamme ollutta takkaa. Linnankrouvissa on panostettu lähialueiden tuotteisiin, mikä näkyi sekä menussa että aamiaisella. Erityisen vaikuttunut olin Peltolan juustolan voista. Se oli parasta voita, mitä olen ikinä syönyt. Sitä on myös ostettavissa monista paikoista pääkaupunkiseudulla. Ihan must-ostos myös kotiin!

Alkuun nautimme blinejä ja mätiä. Blini oli täydellisesti paistettu ja lisukkeet raikkaita. Lasiin kaadettiin seuraksi Itävaltalaista Steiningerin Grüner Veltlineriä. Viini sopi annokseen hyvin ja oli muutenkin mieleeni.






Pääruoaksi valitsin marmoroitua häränfilettä, joka oli erinomaista myös. Valitsemamme punaviini on unohtunut minulta aivan totaalisesti, mutta sillä ei ole niin väliä, sillä viini ei ollut mitenkään erityistä vaikkakaan ei myöskään huonoa.


Kaiken tämän jälkeen olin aivan täynnä, mutta tilasimme kuitenkin vielä juustolautasen jaettavaksi. Lisukkeena tulleet selleriviipaleet olivat todella hyviä ja raikastivat suuta eri juustojen välissä. Tätä voisi kokeilla myös kotona.


Seuraavana aamuuna siirryimmekin aamiaiselle aivan upeissa maisemissa.


lauantai 3. maaliskuuta 2012

Ihana Rivoli

Erään talviperjantain iloksi menimme illalliselle Rivoliin. Tarkoituksena oli viettää perinteinen syömään ja leffaan -tyylinen ilta, mutta illallisen jälkeen pitkä työviikko alkoi jo painaa silmäluomia, joten leffa (alkutekstit*) katsottiinkin kotisoffalla.

Kävin Rivolissa ensimmäistä, mutta en varmasti viimeistä kertaa. Ravintolaan sisään astuttaessa tuntui kuin olisi mennyt muutama kymmenen vuotta ajassa taaksepäin ja tunnelma oli raukea. Useimmista lähipöydistä kuului itänaapurimme kieltä, joten voisin kuvitella Rivolia suositeltavan jossakin oppaassa. Syystäkin. Ruoka oli erinomaista.

Tyylilleni uskollisena olin jo aiemmin päivällä tarkastellut menua ja päättänyt, mitä söisin. Päädyin viskisavustettuun loheen, rapukastikkeeseen ja suppilovahverorisottoon. Annos kuulostaa mielestäni siltä, että samalle lautaselle olisi yritetty laittaa liikaa makuja. Siitä huolimatta päädyin tilaamaan sen, sillä jokainen komponentti houkutteli minua.

Valintani oli aivan nappi! Lisäksi annoksesta löytyi vielä herkkuani fenkolia, porkkanaa ja linssejä. Tarjoilijan ehdottama viini, Alsacelainen Gëwurztraminer-rypäleestä tehty, toimi myös mainiosti. Kyseinen alue kuuluukin lemppareihini. Samoin rypäle on noussut suosikikseni viimeisen vuoden sisällä, Grüner Veltlinerin ohella.



Normaalista poiketen päätin ateriani vielä makealla, mikä sinetöikin loppuillan suunnitelmat.


* Olen kuuluisa taidostani nukahtaa sohvalle kesken elokuvan - mielellään jo alkutekstien aikana. Kyky kulkee suvussa ja on peritty isältä :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...