tiistai 1. lokakuuta 2013

Makea vuohenjuusto-omenapiirakka

Vuohenjuusto-omenapiirakka matkalla uuniin
Jokavuotinen omenasavotta oli tänä vuonna odotettua pienempi, joten aivan valtavasti päänvaivaa omenoiden käyttö ei aiheuttanut. Vähän vajaa 40 kg vietiin tuoremehuasemalle ja loppuja on herkuteltu sellaisenaan sekä pääasiallisesti makeissa jälkiruoissa. Satoa olisi kyllä tullut varmaan n. muutama sata kiloa, mutta tänä vuonna rahkeet eivät riittäneet kaiken sen keräämiseen.

Hain hieman vaihtelua perinteisiin piirakkaohjeisiin soveltamalla joitakin vuosia sitten muistaakseni Glorian Ruoka & Viini - lehdessä ollutta vuohenjuustopiirakkareseptiä. Itse reseptiä en ole tallentanut, mutta idea oli jäänyt vuosiksi muhimaan päähäni - ja nyt oli aika toteuttaa se. Jostain syystä tämä konsepti toimi sekä omasta että mieheni mielestä parhaiten lämpimänä. Seuraavana päivänä kylmänä syöty loppupiirakka ei enää viehättänyt samalla tavalla.

Vuohenjuusto-omenapiirakka:

Pohja:
- n. 50 g voita
- 2 reilua ruokalusikallista maitorahkaa (= n. 1/2 pieni maitorahkapurkki)
- 1,5 dl kaurahiutaleita
- 2 dl jauhoja (itse käytin täysjyväriisijauhoja)
- 2 rkl sokeria
- 1 rkl kardemummaa

 Täyte:
- 1 pkt Chavroux-vuohenjuustoa
- loput pienestä maitorahkapurkista (= n. 2 reilua ruokalusikallista)
- 1 iso tai 2 pientä kananmunaa
- 1/2 mehukkaan sitruunan mehu (+ halutessasi sitruunan kuorta)
- sokeria maun mukaan (itse käytin n. 1 dl)

Päälle:
- omenalohkoja tai -siivuja.

Laita uuni lämpenemään 200 °C:een. Pehmennä voita mikrossa n. 10 sekuntia. Sekoita pehmeään voihin maitorahka, kaurahiutaleet, jauhot sekä sokeri ja kardemumma. Jos taikina vaikuttaa kovin tahmealta, lisää vähän jauhoja. Jos taikina taas tässä vaiheessa on liian kuivan oloista, lisää pikkuisen maitorahkaa/pehmeää voita. Taputtele taikina käsin piirakkavuokaan.

Sekoita täytteen ainekset hyvin ja levitä melko juokseva tahna pohjan päälle. Asettele omenasiivut -tai lohkot kauniisti täytteen päälle. Paista n. 30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoamista.

torstai 26. syyskuuta 2013

Paluumuutto

Kuten tarkkasilmäisimmät Instagram-seuraajani ovat päätelleet, La fille du vent on palannut Suomeen. Blogihiljaisuutta ovat selittäneet monet hyvät (teko)syyt, kuten kiinteän Internetin ulottuvilla olemattomuus touko-heinäkuussa, yleinen matkalaukkuelämä sekä lopulta elokuussa varsinainen muutto Helsinkiin.

Kaikin puolin elämä on ollut yhtä varsinaista myllerrystä, mutta ehkä se tästä hiljalleen rauhoittuu. Yhteenvetona voin summata, että oli suurempi kulttuurishokki palata Suomeen, kuin talvella 2012 muuttaa Etelä-Afrikkaan. Onneksi matkoja Afrikkaan on kuitenkin tiedossa tulevaisuudessakin.

Seuraa Instagramissa @lafilleduvent

lauantai 11. toukokuuta 2013

Liikenne ja autoilu Johannesburgissa

Johannesburgin valtavasta asukasmäärästä (n. 12 M laittomat maahanmuuttajat mukaan luettuna) ja autokannasta (valitettavasti en löydä tähän lukua) huolimatta autoilu täällä on mukavampaa kuin osaisi olettaa. Tottakai alkuun jännitti erityisesti vasemmanpuoleinen liikenne, ruuhkat ja varsinkin hullun ajotyylin ja kolarialttiuden maineessa olevat "taksikuskit".

Paikallinen "taksi" (kuva lainattu sivulta http://missearthsa.co.za/)
Paikallisessa sanastossa takseilla ei kuitenkaan tarkoiteta mittarein varustettuja yksittäisiä asiakkaita kuljettavia henkilöautoja, vaan useimmiten jo muutaman vuosikymmenen nähneitä Toyota Hiaceja, joihin on asennettu penkkejä neljään riviin ja jotka vetävät parisenkymmentä matkustajaa kerralla. Taksit toimivatkin bussien tavoin, vaikkakin hieman joustavammin reittien ja aikataulujen suhteen, hyvin heikon julkisen liikenteen tukena.

Taksin voi pysäyttää käsimerkein missä tahansa kadunkulmassa ja ne pysähtelevätkin täysin arvaamattomasti muusta liikenteestä välittämättä, useimmiten vain laittamalla hätävilkut päälle. Tätä signalointia ja sen havaitsemista tosin hankaloittaa se, että suurimmalla osalla näistä autoista on kaikki neljä kulmaa niin kolhuisia, että valot eivät enää toimi - jos niitä enää edes on matkassa mukana.

Paikallisten neuvot liikenteeseen olivatkin pyhässä yksinkertaisuudessaan: varo takseja. Peltivaurioita jo kärsineiden taksien kuskit eivät välitä mahdollisista lisänaarmuista ja -kolhuista, ja lisäksi he kunnon kolarin tullen liukenevat paikalta sen verran vikkelään, että vakuutuspapereiden täyttämisestä ei voi haaveillakaan.

Lisää päänvaivaa liikenteessä tuottavat jatkuvasti poissa toiminnasta olevat liikennevalot sekä teiden laatu. Niinkin lyhyellä matkalla kuin Killarneystä Sandtoniin (10 km eli täällä ei matka eikä mikään) laskin, että yhteen suuntaan oli neljät liikennevalot poissa toiminnasta. Kyse oli Oxford Roadista eli Jo'burgin pohjoisen keskusta-alueen toisesta pääväylästä.

Vesi suihkuaa Oxfordin ja Katherine Streetin kulmassa
Valojen toimimattomuus tietenkin hidastaa matkaa, mutta ei kuitenkaan aiheuta kaaosta, jonka voisin kuvitella kehittyvän Helsingissä esim. Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa. Täällä liikenne sujuu poikkeustilanteissakin hämmästyttävän joustavasti. Vaikka kyse olisi nelitasoristeyksestä, jossa on niin suoraan kuin kaikkiin mahdollisiin suuntiin kääntyviä kaistoja, pienen alkuhämmenyksen jälkeen kultakin suunnalta (kultakin kaistalta) pääsee ensimmäisenä jonossa olevat autot jatkamaan matkaansa yksi kerrallaan. Ja tämä etenee kellon kierron mukaan siten, että pääset etenemään aina oikealla puolellasi risteyksessä olleiden liikuttua.

Ruuhka-aikoihin radiossa tiedotaan todella tarkasti (lähes) kaikista poissa toiminnasta olevista liikennevaloista sekä onnettomuuksista. Ja kuten kuvitella voi, niiden luettelemiseen saattaa päivästä riippuen mennä useampikin minuutti. (Ja voi sitä ylpeyttä, kun huomaa ensimmäisen kerran kykenevänsä paikallistamaan kaikki nämä mainitut tienristeykset!) Pahimpiin eli kaikkein ruuhkaisimpiin risteyksiin saapuu yleensä ruuhka-ajaksi liikenteenohjaajia mikäli liikennevalot on rikki.

Lisäksi teiden laatu on paikoitellen järkyttävä. Asfaltoituja ne toki ovat, mutta saattavat olla niin kuoppaisia, että ratista saa pitää tiukasti kaksin käsin kiinni, jotta auto pysyy kaistalla. Ja heti keskustan ulkopuolella teissä ei ole pientareita, vaan vain rosoinen asfalttireunus heti sentin päässä viivasta. Tämä tosin ei päde koko maahan, vaan esim. Kapkaupungin tiet ovat täysin eurooppalaisen standardin mukaisia - elleivät jopa parempia.

Aamupäiväruuhkassa M1:llä
Vielä yksi mainitsemisen arvoinen seikka Johannesburgin liikenteestä on se, että ruuhkat ovat aivan arvaamattomia. Ne eivät noudata orjallisesti kellonaikoja tai arkipäiviä, vaan joinain aamuina aivan tyypilliseen aikaan liikenteessä ollessa saattaa työmatkaan (n. 6 km) kulua 45 minuuttia jonossa madellen, mutta toisina vain vartin. Ja joskus taas moottoritie M1 (Kehä I:stä vastaava - tosin siinä on vähintään 3 kaistaa ja parhaimmillaan 7) seisoo arkitorstaina aamupäivällä klo 11, kun taas viikonlopun alkaessa perjantaina klo 16 ruuhkaa ei ole nimeksikään.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Aasinlihaskandaali

Kuva lainattu osoitteesta http://www.oxfamblogs.org
Euroopassa vellonut hevosenlihaskandaali sai myös etelä-afrikkalaiset testaamaan lihatuotteitaan ja niiden todellisia lihapitoisuuksia. Ja mitäs tulokset paljastivatkaan; aasinlihaskandaalin. Ainakin aasia, vuohta ja vesipuhvelia löytyi 68 % testatusta 139 tuotteesta, joiden ainesosaluettelon mukaan tuli sisältää vain naudanlihaa.

Eräässä radio-ohjelmassa oli myös puhetta strutsi- ja kengurulöydöksistä. Strutsin vielä ymmärrän, sillä sitä kasvatetaan ja syödään täällä aika paljon. Mutta kenguru on jo kirjaimellisesti todella kaukaa haettua. Näille väitteille en löytänytkään mitään lähteitä.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kitupiikkisoppa


Kuva on harhaanjohtava, lautasella ei ole hernekeittoa.
Tämä keitto, kitupiikkisoppa sai nimensä mieheni tokaisusta, joka viittasi siihen, että keittoon käytettiin kaikkia jääkaapin jämiä. Tiedä sitten, kuvaako ruoan nimi enemmän sen keittäjää vai itse keittoa... Keitosta tuli kuitenkin erittäin makoisaa ja valmistan sitä mielelläni toistekin.

Thai-tyylinen parsakaali-purjososekeitto:

- loraus oliivi- tai seesamiöljyä
- pieni pala inkivääriä raastettuna
- 2 valkosipulinkynttä raastettuna
- pieni punainen chilipalko (siemenineen, jos haluat tulista)
- 1 parsakaali
- 1 iso purjo
- kourallinen punaisia linssejä
- 1 tölkki kookosmaitoa
- suolaa tai kalakastiketta maun mukaan

Kuullota raastettua inkivääriä ja valkosipulia sekä pilkottua chiliä öljyssä hetki. Lisää pannulle huolella pesty ja pilkottu purjo. Anna purjon kuullottua pehmeäksi.

Keitä kattilassa runsaassa vedessä muutamaan osaan pilkottu parsakaali. Kun parsakaali on kypsää, ota kattilasta talteen keitinvettä puolisen litraa. Kaada suurin osa lopusta keitinvedestä pois, mutta jätä sitä kattilan pohjalle muutama sentti. Lisää parsakaalin joukkoon kuullotetut purjot mausteineen. Soseuta.

Lisää soseutettuun keittopohjaan kookosmaito, kourallinen punaisia linssejä, ripaus suolaa, sekä keitinvettä sen mukaan, kuinka juoksevaksi haluat keiton. Keitä keittoa vielä n. 10 minuuttia, jotta linssit kypsyvät. (Huom! Jos jätät keiton kovin paksuksi, se kuplii helposti yli ja polttaa lähistöllä olevat kädet! T. Nimimerkki Kokemusta on) Tarjoa tuoreen korianterin kanssa.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Pieni etelä-afrikka-suomi -sanasto turistille

Etelä-Afrikan lippu
Miksi etelä-afrikka-suomi -sanasto? Etelä-Afrikassahan puhutaan englantia, ei etelä-afrikkaa. Kyllä, aivan niin - ja sen englannin lisäksi 10 muuta virallista kieltä, joista puhutuimmat ovat afrikaans, zulu ja xhosa. Vain 9,6 % väestöstä puhuu englantia äidinkielenään.

Afrikaans on hollantilaisten jälkeläisten kieli ja siis pääasiassa valkoisten kieli. Se ei kuitenkaan ole aivan hollantia, vaan tarinan mukaan pikemminkin yksinkertaisempaa ns. keittiöhollantia, joka kehittyi (tai taantui) Etelä-Afrikkaan saapuneiden hollantilaisten kommunikoidessa palvelijoidensa eli mustien, täysin hollantia osaamattomien henkilöiden kanssa. Zulu ja xhosa ovat alkuperäiskieliä.


Tästä kielisekamelskasta johtuen Etelä-Afrikassa puhutussa englannissa on paljon lainasanoja ja muita vaikutteita (kuten normista poikkeavia lausumistapoja) toisista virallisista kielistä. Äidinkielenään englantia puhuvien pienestä määrästä huolimatta englanti toimii täällä lingua francana. Sillä tulee siis toimeen aivan kaikkialla.

Alla pieni sanasto, joka ei ole millään tavalla kattava, mutta sisältää hyödyllisiä, jokapäiväisiä sanoja.

Bill - lasku ravintolassa
Boerewors (a.) - mausteinen maalaismakkara (raakamakkara)
Braai (a.) - grilli, grillata (to braai)
Brinjal - munakoiso
Droëwors (a.) - kuivattu makkara
Garage - huoltoasema
Howzit? - Moi, miten menee?
Indaba - konferenssi
Ja (a.)- kyllä (lähes kaikki, myös englantia äidinkielenään puhuvat käyttävät; lausutaan afrikaanslaisittain jaaah)
Just now - kohta (now now = nopeammin kuin kohta, mutta ei kuitenkaan heti - afrikkalainen aikakäsitys :D)
Lekker (a.) - hyvä (myös ruoasta) tai cool-tyyppinen lausahdus
Mielie - maissi
Mzansi - Etelä-Afrikka
Naartjie (a.) - mandariini (lausutaan naatzie, ihmettelin aluksi kuinka kehtasivat puhua natseista :D)
Ou (a.) - vanha (ouma = isoäiti, oupa = isoisä), esiintyy usein ravintoloiden nimissä "De Oude..."
Pap - maissipuuro; perinteinen afrikaans-ruoka, nykyään erityisesti köyhien ruokaa
Robot - liikennevalot
Sosatie - vartaassa tarjottavat lihat; esim. chicken sosatie = kanavarras
Tomato sauce - ketsuppi
Yebo (x.) - kyllä

(a.) = alun perin afrikaansia
(x.) = alun perin xhosaa

perjantai 18. tammikuuta 2013

Chef Bruce Robertson at The Boat House

Pieni helmi matkalla Kapin niemimaan (Cape Peninsula) kärkeen* on paikka nimeltä Scarborough. Se on pieni suojeltu kylä, jonka ranta on upea. Kylä on niin pieni, ettei siellä ole kuin yksi virallinen ravintola, kahvila ja pieni kioski. Ja jäätelömyyjä rannalla.

Maisema Scarborough'ssa
Maisemien, rannan ja yleisen rennon tunnelman lisäksi kylässä kannattaa pysähtyä sen toisen, epävirallisemman ravintolan takia. Huippukokki Bruce Robertson on nimittäin avannut paikan, jonka konsepti on totutusta poikkeava. The Boat Housen miljöö on Brucen oma koti eli upea merenrantahuvila.

Paikan lämminhenkisyyden ja rentouden aistii jo ensihetkestä, kun Bruce vastaanottaa vieraansa paljain jaloin terassillaan ja kysyy, maistuisiko aperitiiviksi paikallinen, méthode cap classique -menetelmällä valmistettu paikallinen kuohuviini, Miss Molly.

Bruce valmistaa annokset kotikeittiössään silmiesi edessä samalla kun nautit maisemista ja siemailet viiniä. Myös itse ateriointi on kovin kodinomainen; istut todennäköisesti ventovieraiden kanssa samassa pöydässä, jolloin heihin tulee tutustuttua väkisinkin.

Mussel chowder
Bruce tarjoaa viiden ruokalajin lounaita (jollaiselta postauksen kuvitus on näpsitty) ja kolmen ruokalajin illallisia (jollaisella olemme myös olleet, mutta josta ei ole julkaisukelpoista kuva-aineistoa). Paikkaan on tehtävä varaus ja maksu suoritetaan etukäteen. Kuulemma seuraavat vapaat ajankohdat ovat vasta parin kuukauden päässä, mutta tietenkin kannattaa olla häneen yhteydessä, vaikka käyntisi olisi enemmän ex tempore -luontoinen. Meidät hän ainakin sai ängettyä yhdelle lounaalle vajaata viikkoa ennen, vaikka periaatteessa olikin täyteen buukattu.

Fish frikadelle
Bruce itse kertoi panostavansa enemmän lounaaseen. Illallinenkin on tietysti mainio, mutta vähemmän kunnianhimoinen ja rennompi kolmella ruokalajillaan. Kaikessa kuitenkin on teemana lähiruoka: 90 % aterioihin käytetyistä aineksista tulee alle 30 kilometrin säteeltä. Meren äärellä kun ollaan, tarjolla on pääasiassa kalaa ja mereneläviä (karttaen kuitenkin eteläisen Afrikan uhanalaisten kalojen listan, SASSI:n punaisella ja oranssilla merkittyjä lajeja).

Angelfish
Bruce Robertson on Etelä-Afrikan kokkiylpeys, joka on kiertänyt maailmaa ja kokannut kovassa seurassa, mm. Gordon Ramsay'n yhden Michelin-tähden Pétrus-ravintolassa Lontoossa. The Boat Housessa annokset ovat kuitenkin melko yksinkertaisia ja maut puhtaita, tuoden esille raaka-aineiden laadukkuuden ja raikkauden - pientä hifistelyä kuitenkin unohtamatta.

Jälkiruoka, jossa pannacottaa, fzozen creamia, malva puddingia (etelä-afrikkalainen erikoisuus), chocolate liquor saucea ja bee pollenia
Tämä ravintolakokemus (x2) oli kaikin puolin niin miellyttävä, että suosittelen sitä kaikille Cape Pointissa vieraileville.

Juustolautanen
* Oikeastaan voisi sanoa kärkiin, sillä niemen päästä löytyy sekä Cape of Good Hope (Hyväntoivonniemi) että Cape Point (Kapin niemimaan kärki).
Auringonlasku The Boat Housen terassilla

maanantai 14. tammikuuta 2013

Paluu joulutauolta

Joulutaukoni venähti vähän pitkäksi, mutta sen ansiosta takataskussa on mainioita elämyksiä ja kokemuksia sekä uutta intoa kokkailla kotikeittiössä.

Gordon's Bay
Siirryimme jo joulukuun puolivälissä sisämaan paahteesta raikkaan merituulen äären ja kiertelimme ahkerasti Kapkaupungin ympäristöä. Mukana matkassa oli taas vieras Suomesta, joten kävimme sekä vanhoissa, hyviksi todetuissa paikoissa (kylissä, viinitiloilla, ravintoloissa) että uusissa kohteissa tutustumassa.

Joulun jälkeen lähdimme kaveriporukassa matkaamaan takaisin kohti Johannesburgia. Kilometrejä matkattavana oli noin 1400, mutta road tripin matkustustahti oli rento ja joissakin kaupungeissa pysähdyimme jopa useammaksi päiväksi. Raukea eteneminen ja melko alhaiset päivittäiset kilometrimäärät tekivät matkasta viihtyisän. Liian tiukkaa aikataulua ei kannattaisikaan suunnitella, sillä Afrikan teillä pitää varautua kaikkeen. Tiet ovat huonokuntoisia ja kiertoreittejä saattaa joutua koluamaan syystä jos toisesta.

Hiekka pöllysi kiertotiellä
Tällä kertaa yhdellä etapillamme ajoimme n. 400 kilometrin matkaa 9,5 tuntia, sillä jouduimme poikkeamaan pääväylältä metsäpalon takia (ne ovat täällä yleisiä). Onneksi allamme oli neliveto, muuten meno kuoppaisilla hiekkateillä olisi saattanut olla hieman epämukavampaa.*

Kiertotiellä jossain Riversdalen ja Mossel Bayn välillä metsäpalon takia
Joulu- ja kesäloma on siis takana ja paluu normaaliin päiväjärjestykseen koittanut.

La fille du vent toivottaa 
herkullista uutta vuotta 2013 
kaikille lukijoilleen ja kanssabloggaajilleen!


*Tätä edeltävällä kerralla jouduttuamme kiertotielle, pääväylä oli suljettu mellakoiden, polttopullojen ja ruumiin (huomaa yksikkö) takia. Mukana oli tietenkin vieraita Suomesta, jotka saivat reissulleen eksotiikkaa koko rahan edestä. Mutta kaikki tänne kylään tulossa olevat ystävät ja sukulaiset; ei huolta, kyllä tänne on ihan turvallista tulla kylään :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...